Kansainvälisten tutkijoiden ryhmä on selvittänyt, että lapsenlapsistaan huolehtivat isovanhemmat voivat elää keskimäärin viisi vuotta pidempään verrattuna mummoihin ja pappoihin, jotka eivät osallistu lastenlapsien hoitoon.
Tutkijat havaitsivat myös, että vaikutus ei rajoitu vain perheenjäseniin; myös yleisesti läheisistä huolehtiminen nostaa vanhuksien elinajanodotetta keskimäärin kolme vuotta.
Tutkimuksessa seurattiin yli 500 saksalaista ja sveitsiläistä vanhusta, ikävuosiltaan 70-103 vuotta, joilla oli lapsenlapsia. Kukaan tutkittavista ei ollut lastenlapsien ensisijainen huoltaja, vaan tutkimuksessa haluttiin keskittyä lasten kasvatusta ajoittain tukeviin vanhuksiin.
Läheisten auttamiseen ei tule suhtautua lääkkeenä pidempään elämään
Puolet satunnaisesti lapsenlapsia hoitaneista vanhuksista olivat edelleen elossa vuosikymmenen tutkimuksen alkamisen jälkeen, kun taas puolet niistä jotka eivät hoitaneet lapsenlapsiaan, kuolivat viiden vuoden sisällä.
Sen sijaan lapsettomat vanhukset, jotka antoivat henkistä tukea lähipiirilleen, elivät keskimäärin seitsemän vuotta tutkimuksen aloituksesta eteenpäin. Vastaavasti yksinäiset sudet pysyivät hengissä keskimäärin neljä vuotta.
Tutkimuksen johtaja, Ralph Hertwig kertoo: ”Läheisten auttamiseen ei tule suhtautua lääkkeenä pidempään elämään, vaikka sillä vaikuttaisikin olevan korrelaatiota eliniän odotteeseen.
“Aikaisemmat tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että intensiivinen läheisten auttaminen ja hoito aiheuttaa stressiä, jolla tunnetusti on negatiivisia vaikutuksia psyykkiseen ja henkiseen hyvinvointiin,” hän lisää.
Toinen tutkijoista, Sonja Hilbrand havainnollistaa, että ”on oletettavaa, että vanhempien ja isovanhempien taipumus auttaa ja hoitaa läheisiään on jättänyt jäljen ihmisen hermostoon ja hormoneihin niin, että myös lapsettomat usein kokevat tarvetta pitää huolta läheisistään.”
Lue myös: Nyt se on virallista: Säännöllisesti liikkuvat ihmiset ovat vanhassa iässä paremmassa kunnossa