”Kyllä hänen pitäisi tietää, miltä minusta tuntuu.” Jos parisuhteiden kaatumisen syitä pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, tämä olisi vahva ehdokas. Olettaminen on parisuhteen hiljainen myrkky: se ei räjähdä kuten riita eikä satuta kuten petos, vaan kertyy vuosien mittaan väärinymmärrysten, pettymysten ja katkeruuden kerrostumiksi.
Pariterapeuttien vastaanotoilla toistuu sama havainto – eron partaalla olevat parit eivät useinkaan ole lakanneet rakastamasta, he ovat lakanneet kysymästä.
Kerromme, miksi olettaminen on niin vaarallista ja miten sen tilalle rakennetaan parempi tapa.
Miksi oletamme, vaikka voisimme kysyä
Olettaminen ei johdu laiskuudesta vaan aivojen toimintatavasta: mieli täydentää puuttuvan tiedon automaattisesti aiempien kokemusten pohjalta. Mitä kauemmin pari on ollut yhdessä, sitä varmempia ollaan siitä, että toinen tunnetaan läpikotaisin – ja sitä harvemmin enää tarkistetaan.
Tässä piilee ansa. Ihmiset muuttuvat: kymmenen vuoden takainen tieto puolison toiveista voi olla auttamatta vanhentunutta. Tutkimuksissa on havaittu, että pitkään yhdessä olleet parit arvioivat toistensa mieltymyksiä tuskin sen tarkemmin kuin tuoreet parit – he vain luottavat arvioihinsa enemmän.
Näin oletukset syövät liittoa
Olettaminen vahingoittaa parisuhdetta kolmella tasolla.
Sanomattomat odotukset. ”Kyllä hän ymmärtää, että kaipaan apua” – ja kun apu ei tule, pettymys kohdistuu puolisoon, joka ei koskaan saanut mahdollisuutta onnistua. Sanomaton odotus on ansa, johon toinen astuu tietämättään.
Tulkitut motiivit. Puolison teolle keksitään selitys omassa päässä: hän on hiljaa, koska on vihainen. Ei ehdottanut yhteistä iltaa, koska ei enää välitä. Jokainen tulkinta tuntuu todelta – ja jokainen värittää seuraavaa kohtaamista.
Lukkoon lyödyt roolit. ”Hän ei kuitenkaan suostu.” ”Tiedän jo mitä hän sanoo.” Kun toisen vastaus oletetaan valmiiksi, keskustelut jäävät käymättä ja toinen jää vangiksi rooliin, josta hän ehkä olisi jo valmis ulos.
LUE MYÖS: Rohkeat kysymykset parisuhteessa – nämä 5 pitää kysyä
Testaa: oletatko sinäkin
Tunnistat olettamisen omasta ajattelustasi näistä lauseista:
- ”Jos hän rakastaisi minua, hän tietäisi.”
- ”Ei sitä kannata edes ehdottaa.”
- ”Tiedän tasan tarkkaan, mitä hän ajattelee.”
- ”Ei kai sitä nyt tarvitse erikseen sanoa.”
Jos joku näistä kuulostaa omalta sisäiseltä puheeltasi, et ole poikkeus – olet ihminen. Mutta jokainen näistä lauseista on korvattavissa kysymyksellä.
Kysymisen taito – näin vältät ansan
Sano odotuksesi ääneen. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia, ei edes kolmenkymmenen vuoden jälkeen. ”Toivoisin, että kysyisit päivästäni” ei ole nöyryyttävää – se on ohjekirja, jonka puolisosi on ansainnut.
Tarkista tulkintasi. Kun huomaat selittäväsi toisen käytöstä itsellesi, kysy häneltä: ”Olet ollut hiljainen – onko jokin hätänä, vai oletko vain väsynyt?” Vastaus on usein arkisempi kuin tulkintasi.
Kysy kuin uudelta tuttavalta. Mitä puolisosi nyt toivoo elämältä? Mikä häntä nyt pelottaa tai innostaa? Älä oleta, että vastaus on sama kuin vuosia sitten – anna hänen yllättää.
Tee pyytämisestä normaalia. Sopikaa yhdessä, että teillä saa pyytää ja toivoa suoraan – ja että pyyntö ei ole syytös eikä ei-vastaus hylkäys.
LUE MYÖS: Palauta rakkaus parisuhteeseen – asiantuntijoiden ehdottamat tavat
Kysyminen on rakkauden teko
Moni pelkää, että kysyminen paljastaa etäisyyden: eikö minun pitäisi jo tietää? Todellisuudessa asia on päinvastoin. Olettaminen kohtelee puolisoa loppuun luettuna kirjana – kysyminen kertoo, että hän on yhä kiinnostava.
Ja siinä sivussa kysyminen tekee jotain vielä tärkeämpää: se antaa toiselle luvan muuttua ja pysyä silti rakastettuna. Harva lahja on parisuhteessa arvokkaampi.
