ALS-taudin varoitusmerkit ja oireet eivät ole kaikille tuttuja, mutta kaikkien olisi ne hyvä tietää. On hyvä osata erottaa hälytysmerkit muista kehon häiriötiloista ja sairauksista.
Purkin kansi ei aukea entiseen tapaan, avain tuntuu kömpelöltä sormissa tai toinen jalka alkaa oudosti laahata kävellessä. Tällaiset pienet muutokset ovat useimmiten harmittomia ja voivat johtua monista tavallisista syistä. Jos lihasheikkous kuitenkin etenee ja pysyy selvästi toispuoleisena, sen syy kannattaa selvittää.
ALS eli amyotrofinen lateraaliskleroosi on etenevä liikehermosairaus. Siinä lihaksia ohjaavat liikehermosolut vaurioituvat vähitellen, minkä seurauksena tahdonalaiset lihakset heikkenevät ja myöhemmin surkastuvat (Lähde: Clinical Medicine).
Yksi ALS-taudin tärkeimmistä ensimmäisistä varoitusmerkeistä on etenevä lihasheikkous. Usein muutos huomataan ensimmäisenä juuri käsissä, käsivarsissa, jaloissa tai jalkaterissä:
Ensimmäinen muutos voi näkyä yhdessä kädessä
Terveyskirjaston mukaan ALS alkaa tavallisesti toispuolisena toisen ylä- tai alaraajan heikkoutena.
Kädessä ensimmäinen merkki voi olla hienomotoriikan heikkeneminen. Napittaminen, kirjoittaminen, avaimen kääntäminen tai pienten esineiden käsitteleminen saattaa muuttua hankalammaksi. Tavarat voivat pudota kädestä tavallista useammin ja puristusvoima heikentyä.
Tutkimuskirjallisuudessa raajoista alkavan ALS yläraajaoireiden on kuvattu alkavan usein hallitsevasta kädestä. Myös tiettyjen käden pienten lihasten epätasainen heikkeneminen on tunnettu ALS:ään liittyvä löydös. Oleellista on muutoksen eteneminen. Yksittäinen kömpelö päivä ei ole tyypillinen merkki ALS.
Jalka voi alkaa laahata huomaamatta
Kun ALS alkaa alaraajasta, ensimmäinen huomattava muutos voi näkyä kävelyssä. Jalkaterän nostaminen saattaa vaikeutua. Se voi johtaa niin sanottuun riippunilkkaan, jolloin jalan kärki ei nouse normaalisti askeltaessa. Ihminen voi alkaa kompastella kynnyksiin tai huomata toisen jalan läpsähtävän maahan.
Myös portaiden kulkeminen tai pidempien matkojen käveleminen voi muuttua vaikeammaksi lihasvoiman heikentyessä. Tutkimuksissa ALS alkuvaiheessa on havaittu lihasten surkastumista esimerkiksi jalkaterän alueella sekä yläraajoissa käsissä, kyynärvarsissa ja hartioissa.
Lihasnykäykset voivat liittyä heikkouteen
Heikentyneessä raajassa voi esiintyä pieniä tahattomia lihasnykäyksiä eli faskikulaatioita. Myös lihaskrampit ovat mahdollisia.
Tässä kohtaa on tärkeä tehdä selvä ero tavallisiin elohiiriin. Terveyskirjaston mukaan pelkät lihasnykäykset ovat erittäin yleisiä, eikä niistä yksinään kannata huolestua. Tutkimuksiin on aihetta etenkin silloin, jos toispuoleisesti kehittyvään lihasheikkouteen yhdistyy tahattomia lihasnykäyksiä.
Puutuminen ei ole ALS tyypillinen ensioire
Tämä erottaa ALS monista muista hermoston ongelmista. ALS vaurioittaa ensisijaisesti liikettä sääteleviä hermosoluja. Terveyskirjaston mukaan sairaudessa ei juuri esiinny tuntohermojen oireita, kuten puutumista tai kipua.
Jos käsi puutuu esimerkiksi nukkuessa tai sormissa esiintyy pistelyä, syy löytyy siis huomattavasti useammin muualta. Esimerkiksi hermopinne voi aiheuttaa samantapaisia käsioireita.
Tutkimustieto tukee raajojen merkitystä ensioireissa
Clinical Medicine -lehdessä julkaistun ALS kliinisen katsauksen mukaan noin kaksi kolmasosaa tapauksista alkaa ylä- tai alaraajojen lihaksista. Tyypillinen alku on paikallinen ja toispuoleinen lihasheikkous, joka myöhemmin leviää muille alueille.
Kaikilla tauti ei kuitenkaan ala raajoista. Osalla ensimmäiset muutokset ilmaantuvat nielun alueelle, jolloin puhe tai nieleminen vaikeutuu.
Milloin lihasheikkous kannattaa tutkia?
Yksittäinen käden väsyminen, jalkojen voimattomuus tai lihasnykäys ei tarkoita ALS-tautia. Näille oireille on paljon yleisempiä selityksiä.
Huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti selvästi etenevään, toispuoleiseen lihasheikkouteen. Jos esimerkiksi käden puristusvoima jatkuvasti heikkenee, käden lihakset alkavat pienentyä tai toinen jalka alkaa ilman selvää syytä laahata, lääkärin arvio on perusteltu.
ALS-diagnoosia ei tehdä oirelistan perusteella. Neurologisen tutkimuksen lisäksi keskeinen tutkimus on ENMG eli lihassähkötutkimus. Sen avulla voidaan havaita liikehermojen vaurioitumiseen sopivia muutoksia ja samalla selvittää muita mahdollisia oireiden aiheuttajia.
