Toiset löytävät kumppanin lähes huomaamatta, toiset taas pysyvät yksin vuosia – jopa vuosikymmeniä. Vaikka monelle sinkkuus ja joillekin pitkittynyt sinkkuus aivan tietoinen valinta, osa kokee jäävänsä yksin ilman selkeää syytä. Psykologit ovat tutkineet ilmiötä laajasti, ja taustalta löytyy usein tiettyjä, melko karuja totuuksia, joita on vaikea myöntää itselleen.
Tämä ei tarkoita, että pitkä sinkkuus olisi vika. Kyse on enemmänkin siitä, että usein tiettyjen ajattelu- ja käytösmallien tunnistaminen on ainoa tie eteenpäin – jos parisuhde todella on toive.
Liian korkeat tai liian epärealistiset standardit
Yksi yleisimmistä psykologien tunnistamista syistä on se, että ihminen on tiedostamattaan asettanut kumppanilleen lähes mahdottoman standardilistan. Hän hakee henkilöä, joka on yhtä aikaa älykäs, hauska, menestynyt, fyysisesti vetovoimainen, perheorientoitunut, seikkailunhaluinen ja taloudellisesti vakaa – ja kuitenkin täysin saatavilla.
Tällaisia ihmisiä on vähän. Ja silloinkin kun heitä on, he eivät välttämättä etsi juuri sinua.
Korkeat standardit eivät ole sinänsä huono asia, mutta listan tulisi ennen kaikkea keskittyä arvoihin ja käyttäytymiseen, ei pintapuoleisiin ominaisuuksiin. Jos lista on liian pitkä ja ehdoton, mahdolliset kumppanit suljetaan pois jo ennen ensimmäistä tapaamista.
Vältteleväinen kiintymyssuhdetyyli
Kiintymyssuhdeteoria selittää suuren osan parisuhdekäyttäytymisestämme. Vältteleväinen kiintymyssuhdetyyli tarkoittaa, että ihminen kokee läheisyyden ahdistavana tai uhkaavana. Kun joku alkaa tulla emotionaalisesti lähelle, hän vetäytyy – usein huomaamattaan.
Tällainen henkilö saattaa hakea aktiivisesti deittejä, mutta kun joku osoittaa aitoa kiinnostusta, hän alkaa nähdä tämän virheitä ja päätyy lopettamaan suhteen. Toistuva sykli ”ei tarpeeksi hyvä” -ihmisiä on tyypillinen merkki.
Vältteleväinen tyyli syntyy usein lapsuudessa, jos läheisyyden kokemukset olivat hämmentäviä tai turvattomia. Sen tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti muutosta – terapian, itsereflektion tai parisuhdetyön avulla.
LUE MYÖS: Parisuhdetta ei voi enää pelastaa – nämä merkit kertovat sen
Pelko siitä, että rakastuminen vie itsenäisyyden
Monet pitkään sinkkuna eläneet ovat rakentaneet itselleen vahvan, itsenäisen elämän. He hallitsevat omaa aikataulustaan, taloutta ja kotia ilman, että tarvitsee neuvotella kenenkään kanssa. Tähän pisteeseen pääseminen on usein vaatinut työtä, eikä siitä haluta luopua.
Pelko siitä, että kumppani vie tämän vapauden, voi olla niin syvällä, että se estää aitoa lähentymistä. Pinnalla puhutaan tapaamisen ystävällisistä tavoista, mutta sisäisesti rakennetaan muureja, jotka pitävät toisen turvallisen välimatkan päässä.
Vapauden ja yhteyden välillä on löydettävissä tasapaino, mutta se vaatii tietoista työtä ja kykyä luottaa siihen, että oikea kumppani ei halua rajoittaa, vaan vahvistaa.
Aiempien suhteiden käsittelemättömät vauriot
Toistuvasti loppuun ajetut suhteet jättävät jälkensä. Jos taustalla on petetyksi tulemista, hylkäämistä tai pitkäaikaista emotionaalista satuttamista, näiden käsittely vie aikaa.
Ongelma syntyy silloin, kun vaurioita ei käsitellä, vaan ne kuljetetaan mukana seuraavaan suhteeseen. Tällöin uusi kumppani saa kärsiä asioista, joista hän ei ole vastuussa, tai vaihtoehtoisesti yksilö välttää uusia suhteita kokonaan suojatakseen itseään.
Terapia, vertaisryhmät ja avoin keskustelu luotettavien ystävien kanssa ovat keinoja työstää menneitä. Ilman tätä työtä uusi suhde alkaa usein samasta lähtökohdasta kuin edellinen päättyi.
Sosiaalisten tilanteiden välttäminen
Etenkin korona-aikana monille muodostui tapa viettää aikaa kotona, työskennellä etänä ja rajoittaa sosiaalista elämää. Tämä rytmi jäi monella päälle, ja samalla mahdollisuudet tavata uusia ihmisiä kaventuivat huomaamatta.
Jos elämään ei aktiivisesti rakenna tilanteita, joissa voi tutustua uusiin ihmisiin – harrastuksia, yhdistystoimintaa, deittipalveluita tai vaikkapa ystävien kautta järjestyviä illanviettoja – mahdollisten kumppaneiden määrä jää väistämättä rajalliseksi.
LUE MYÖS: Herkimmin avioeron ottavat horoskooppimerkit
”Oikea ihminen löytyy luonnostaan” -uskomus
Eräs sitkeä kulttuurinen myytti on, että oikea kumppani vain ilmestyy aikanaan, kunhan vain elää omaa elämäänsä. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että pariutuminen vaatii aktiivisia toimia: paljon tapaamisia, hieman epäonnistumisia ja avointa asennetta.
Ihmiset, jotka odottavat passiivisesti ”sitä oikeaa”, saattavat odottaa hyvin pitkään. Aktiivinen lähestymistapa – ilman epätoivoa, mutta tietoisesti – tuottaa tilastollisesti paljon parempia tuloksia.
Miten kierteen voi katkaista
Pitkittyneen sinkkuuden katkaiseminen alkaa rehellisestä itsearvioinnista. Mitkä yllä olevista syistä tunnistat itsessäsi? Mikä on se yksi asia, jonka voisit muuttaa?
Käytännön askel monelle on aktiivisuuden lisääminen. Tämä voi tarkoittaa harrastuksen aloittamista, työpaikan vaihtoa, kavereiden tapaamista uusissa ympäristöissä – tai modernia ratkaisua, jolla tavoittaa nimenomaan parisuhdetta etsivät ihmiset.
Jos olet 50-vuotias tai vanhempi ja etsit ikäluokkaasi sopivaa kumppania, kannattaa kokeilla erikoistuneita palveluita kuten 50PlusMatch*, jossa kaikki käyttäjät ovat samalla elämänvaiheella. Nuoremmille ja vakaviin suhteisiin tähtääville suomalaisille E-kontakti* on usein hyvä lähtökohta, sillä siellä profiilit on rakennettu vakavan deittailun, ei vain selailun, ympärille.
Tärkeintä on muistaa, että sinkkuus ei ole vika eikä epäonnistuminen. Mutta jos pitkä sinkkuus on alkanut tuntua raskaalta, syiden tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti muutosta – ja monelle se tarkoittaa yllättävän nopeasti uutta lukua elämässä.
Tähdellä merkityt linkit ovat kumppanilinkkejä. Jos ostat näiden linkkien kautta, saatamme saada pienen palkkion. Tämä ei vaikuta sinun ostoksen hintaan eikä artikkelin sisältöön.
