Oletko joskus odottanut toiselta ihmiseltä anteeksipyyntöä, jota ei koskaan tullut? Miksi joillekin on niin vaikeaa pyytää anteeksi?
Vaikka toinen olisi selvästi loukannut sinua, hän saattaa käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pahimmillaan hän kääntää tilanteen päälaelleen ja saa sinut tuntemaan, että olet itse syyllinen koko riitaan.
Miksi joillekin ihmisille kaksi pientä sanaa, olen pahoillani, ovat niin vaikeita? Psykologisen tutkimuksen perusteella kyse ei aina ole välinpitämättömyydestä. Anteeksipyytäminen voi tuntua uhkaavalta omalle minäkuvalle, itsetunnolle ja hallinnan tunteelle (Lähde: Journal of Applied Social Psychology).
Erityisen kiinnostavaa on, että anteeksipyynnöstä kieltäytyminen voi jopa saada ihmisen tuntemaan itsensä hetkellisesti vahvemmaksi:
Anteeksipyytäminen voi tuntua heikkouden merkiltä
Psykologi Tyler Okimoton ja hänen tutkijakollegoidensa tutkimuksessa havaittiin, että anteeksipyynnöstä kieltäytyminen voi lisätä ihmisen kokemusta omasta vallastaan ja hallinnastaan.
Tutkimukseen osallistuneet kokivat myös itsetuntonsa vahvistuvan kieltäytymisen seurauksena.
Tämä auttaa ymmärtämään, miksi joku saattaa pitää itsepintaisesti kiinni kannastaan, vaikka tietäisi loukanneensa toista.
Anteeksipyyntö edellyttää oman virheen tunnustamista. Jos ihminen yhdistää virheiden myöntämisen heikkouteen, hän saattaa mieluummin puolustautua kuin ottaa vastuuta.
Oma minäkuva voi olla tärkeämpi kuin sovinto
Moni haluaa ajatella olevansa oikeudenmukainen, hyvä ja järkevä ihminen.
Kun oma käytös on ristiriidassa tämän käsityksen kanssa, syntyy epämiellyttävä tilanne.
Virheen myöntämisen sijaan ihminen saattaa alkaa selitellä tekoaan.
Hän voi esimerkiksi sanoa:
- ”Sinä ymmärsit minut väärin.”
- ”En minä sitä niin tarkoittanut.”
- ”Sinäkin olet tehnyt aivan samaa.”
- ”Ei tuollaisesta pitäisi loukkaantua.”
Tällaiset vastaukset voivat toimia keinona suojella omaa minäkuvaa.
Ongelma on, että samalla loukatun ihmisen kokemus jää helposti kokonaan huomiotta.
Häpeä voi estää anteeksipyynnön
Anteeksipyytämisen vaikeuteen voi liittyä myös häpeää.
Syyllisyys ja häpeä eivät ole sama asia. Syyllisyyttä kokeva ihminen voi ajatella tehneensä väärin, kun taas häpeään liittyy usein kielteinen arvio koko omasta itsestä.
Tämä ero voi vaikuttaa siihen, miten ihminen reagoi virheeseensä.
Psykologisissa tutkimuksissa syyllisyyden kokeminen on yhdistetty suurempaan valmiuteen pyytää anteeksi. Häpeään liittyvä puolustautuminen voi sen sijaan vaikeuttaa vastuun ottamista.
Ihminen saattaa siis vältellä anteeksipyyntöä juuri siksi, että virheen kohtaaminen tuntuu liian raskaalta.
Joskus kyse on halusta säilyttää valta
Vuonna 2026 julkaistussa psykologisessa tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, miksi anteeksipyynnön vaatiminen voi toisinaan vaikeuttaa sovintoa.
Tutkimuksen mukaan vaatimus voi uhata väärin toimineen ihmisen kokemusta omasta vallastaan. Tällöin hän saattaa ryhtyä entistä voimakkaammin puolustamaan asemaansa.
Tämä ei tarkoita, että anteeksipyyntöä olisi väärin odottaa.
Se kuitenkin selittää, miksi riidan keskellä esitetty vaatimus saattaa joskus johtaa aivan päinvastaiseen lopputulokseen kuin oli tarkoitus.
Mistä tunnistaa aidon anteeksipyynnön?
Aito anteeksipyyntö ei ole pelkkä sana tai lause, jolla epämiellyttävä keskustelu saadaan loppumaan.
Siihen kuuluu oman toiminnan tunnistaminen ja vastuun ottaminen.
Esimerkiksi ”Olen pahoillani, että loukkasin sinua. Toimin väärin” on aivan eri asia kuin ”Anteeksi nyt, jos sinulle tuli paha mieli”.
Jälkimmäisessä vastuu voi siirtyä huomaamatta loukatun ihmisen tunteisiin.
Anteeksipyynnön uskottavuutta vahvistaa myös se, että ihminen pyrkii muuttamaan toimintaansa.
Kaikkia ei voi pakottaa pyytämään anteeksi
Jos toinen ei koskaan myönnä virheitään, tilanne voi käydä ihmissuhteessa raskaaksi.
Silloin kannattaa kiinnittää huomiota sanojen lisäksi tekoihin.
Kuunteleeko toinen, kun kerrot loukkaantuneesi? Yrittääkö hän ymmärtää kokemustasi? Muuttuuko hänen käytöksensä vai toistuuko sama tilanne jatkuvasti?
Yksittäinen vaikeus pyytää anteeksi ei vielä kerro ihmisen persoonallisuudesta tai tarkoita, että hän olisi narsisti.
Jos vastuun välttely kuitenkin toistuu jatkuvasti, kyse voi olla ihmissuhteen kannalta merkittävästä ongelmasta.
Anteeksipyynnön todellinen vahvuus ei lopulta ole sanoissa, vaan kyvyssä tunnustaa oma virhe ja toimia seuraavalla kerralla paremmin.
Lähteet
European Journal of Social Psychology – Refusing to apologize can have psychological benefits (Okimoto, Wenzel & Hedrick, 2013)
https://doi.org/10.1002/ejsp.1901
Journal of Applied Social Psychology – Say You’re Sorry: How Apology Demands Undermine Reconciliation by Threatening Transgressors’ Power (Conrad, Nault & Jain, 2026)
https://doi.org/10.1111/jasp.70053
