”Ei tästä kannata tehdä numeroa.” Tuttu lause – ja psykologien mukaan yksi vahingollisimmista, joita itsellemme toistamme. Moni meistä on oppinut jo lapsena, että kielteiset tunteet pitää niellä: kiltit tytöt eivät suutu, vahvat ihmiset eivät itke, eikä murheilla rasiteta muita. Tutkimusten viesti on kuitenkin yksiselitteinen: tukahdutettu tunne ei katoa. Se muuttaa vain muotoaan – ja laskuttaa myöhemmin korkoineen.
Tässä artikkelissa kerromme, mitä pinnan alle painetut tunteet mielelle ja keholle tekevät, ja miten tunteitaan voi oppia käsittelemään ilman, että ne hallitsevat elämää.
Mitä tukahduttaminen oikeastaan on
Tunteiden tukahduttaminen tarkoittaa tunteen työntämistä pois tietoisuudesta: aihetta vaihdetaan, kiukku puretaan siivoamiseen, suru hukutetaan kiireeseen tai lasilliseen. Hetkellisesti se toimii – juuri siksi tavasta tulee niin sitkeä.
Tukahduttaminen on eri asia kuin tunteen säätely. Säätelyssä tunne tunnistetaan ja sen ilmaisulle valitaan sopiva hetki ja tapa. Tukahduttamisessa tunne kielletään kokonaan – itseltäkin.
Keho pitää kirjaa
Tutkimuksissa on havaittu, että tunteiden krooninen tukahduttaminen pitää elimistön stressijärjestelmää jatkuvasti käynnissä. Vaikka kasvot pysyvät tyyninä, syke ja stressihormonitasot nousevat – usein korkeammalle kuin tunteen ilmaisijalla.
Pitkään jatkuessaan tämä näkyy kehossa monin tavoin: jännityspäänsärkynä, niska- ja hartiakipuina, vatsavaivoina, unettomuutena ja kohonneena verenpaineena. Ääriesimerkki tunteiden ja kehon yhteydestä on särkyneen sydämen oireyhtymä, jossa voimakas tunnekuorma lamauttaa hetkellisesti sydänlihaksen toiminnan.
LUE MYÖS: Särkyneen sydämen syndrooma – voimakas reaktio stressiin
Mieli maksaa kovimman hinnan
Mielelle tukahduttaminen tekee vielä syvempää jälkeä. Tutkijat puhuvat paradoksista: mitä kovemmin ajatusta tai tunnetta yrittää olla ajattelematta, sitä sitkeämmin se palaa. Padottu ahdistus alkaa vuotaa uniin, ärtyisyyteen ja jatkuvaan taustalevottomuuteen.
Pitkäaikainen tukahduttaminen on tutkimuksissa yhdistetty kohonneeseen masennuksen ja ahdistuneisuuden riskiin. Lisäksi se latistaa myös myönteiset tunteet – tunteita ei voi mykistää valikoiden. Kun suru vaimennetaan, hiljenee myös ilo.
Moni tukahduttaja huomaakin jossain vaiheessa, ettei oikein tunne mitään. Elämä jatkuu, mutta väri on poissa.
Ihmissuhteet ohenevat
Tunteet ovat liima ihmisten välillä. Kun kerrot, mikä sinua painaa, annat toiselle mahdollisuuden tulla lähelle – ja kun vaikenet, pidät hänet etäällä, vaikka istuisitte samalla sohvalla.
Tukahduttajan kumppani aistii yleensä, että jotain on pielessä, mutta ei saa siihen otetta. Seurauksena on arvailua, väärintulkintoja ja etääntymistä. Moni pitkän liiton kriisi juontaa juurensa vuosien varrella sanomatta jääneisiin asioihin.
Näin opit käsittelemään tunteita turvallisesti
Tunteiden kohtaamisen voi onneksi oppia missä iässä tahansa. Aloita pienestä:
Nimeä tunne. Pelkkä sanoittaminen – ”olen nyt pettynyt” – rauhoittaa tutkitusti aivojen tunnekeskusta. Ei tarvitse tehdä mitään muuta; riittää että tunnistat.
Kirjoita se ulos. Päiväkirja on tutkituimpia itsehoidon keinoja: kymmenenkin minuutin kirjoittaminen mieltä painavasta asiasta keventää kuormaa mitattavasti.
Kerro yhdelle ihmiselle. Kaikkea ei tarvitse jakaa kaikille. Yksi luotettava kuuntelija riittää katkaisemaan tukahduttamisen kierteen.
Anna tunteelle aikaa kehossa. Tunne on pohjimmiltaan kehollinen aalto, joka nousee ja laskee muutamassa minuutissa – jos sen antaa tulla. Hengitä ja anna tulla.
LUE MYÖS: Kipeiden asioiden ja tunteiden kohtaaminen – kuinka pystyt siihen?
Milloin hakea apua
Jos padotut tunteet purkautuvat hallitsemattomina raivokohtauksina, jatkuvana ahdistuksena tai toimintakyvyn laskuna – tai jos turrutat oloasi alkoholilla – kannattaa puhua ammattilaisen kanssa. Työterveys, terveysasema ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ovat juuri tätä varten.
Tunteiden näyttäminen ei ole heikkoutta. Se on taito, jonka harjoittelu kannattaa aloittaa tänään – mieli kestää kyllä tunteesi, mutta ei loputtomiin niiden kieltämistä.
