Traumaattinen tapahtuma ei vaikuta vain mieleen, vaan se voi muuttaa pysyvästi myös kehon tapaa reagoida ympäristöön. Onnettomuus, väkivalta, äkillinen menetys tai pitkäkestoinen turvattomuus voivat jättää jäljen hermostoon, joka alkaa toimia ikään kuin uhka olisi yhä läsnä. Tämä selittää, miksi moni traumakokemuksen läpikäynyt ihminen kokee kehollisia oireita vielä pitkään tapahtuman jälkeen:
Traumassa kehon stressijärjestelmä ylikuormittuu
Aivot siirtyvät traumassa selviytymistilaan, jossa sympaattinen hermosto aktivoituu: sydämen syke kiihtyy, hengitys nopeutuu ja lihakset jännittyvät. Vaikka varsinainen vaara olisi ohi, keho ei välttämättä saa viestiä siitä. Tällöin pienetkin ärsykkeet – kuten äänet, hajut tai tietyt tilanteet – voivat laukaista voimakkaan stressireaktion.
Trauma muuttaa autonomisen hermoston toimintaa
Tutkimusten mukaan trauma voi muuttaa erityisesti autonomisen hermoston toimintaa. Jotkut ihmiset elävät jatkuvassa ylivireystilassa, jossa keho on valppaana ja levoton. Toisilla reaktio on päinvastainen: keho voi ikään kuin sammua, mikä näkyy väsymyksenä, tunteiden turtumisena tai irtaantumisen tunteena. Molemmat reaktiot ovat kehon yrityksiä suojella itseään liialliselta kuormitukselta.
Kehon ja mielen yhteys särkyy
Trauma voi myös vaikuttaa kehon ja mielen yhteyteen. Keholliset oireet, kuten vatsavaivat, päänsäryt, lihaskivut tai sydämentykytys, voivat olla seurausta käsittelemättömästä stressistä. Usein ihminen ei tietoisesti yhdistä oireita traumaansa, vaikka keho muistaa kokemuksen.
Toipuminen vaatii aikaa ja turvallisuutta
Asiantuntijat korostavat, että pelkkä järjellinen ymmärrys ei aina riitä, vaan kehoa on autettava rauhoittumaan. Terapiamuodot, jotka huomioivat kehon, kuten traumaterapia ja kehotietoisuuteen perustuvat menetelmät, voivat auttaa hermostoa palautumaan vähitellen. Kehon reaktiot eivät ole merkki heikkoudesta, vaan seurausta siitä, että se on tehnyt parhaansa selviytyäkseen.