Pahaa tahtova ihminen ei useimmiten toimi avoimesti. Hänen keinonsa ovat hienovaraisia, harkittuja ja usein vaikeasti tunnistettavia. Juuri siksi tällainen käytös voi olla erityisen vahingollista: uhri alkaa epäillä itseään eikä huomaa ajoissa, mitä todella tapahtuu.
Pahantahtoisuus ei aina näy huutamisena tai suorana hyökkäyksenä, vaan se kätkeytyy arkiseen vuorovaikutukseen:
Todellisuuden vääristäminen
Pahaa tahtova ihminen kiistää sanoneensa tai tehneensä asioita, jotka muistat selvästi. Tämä on yksi tavallisimmista keinoista. Hän saattaa vähätellä kokemustasi ja väittää, että ymmärsit väärin. Tämä horjuttaa luottamusta omaan havaintokykyyn ja tekee sinusta helpommin ohjailtavan.
Syyllistäminen
Tätä keinoa käytettäessä Kaikki tuntuu lopulta kääntyvän sinun syyksesi: hänen huono olonsa, vihansa tai epäonnistumisensa. Syyllistäminen saa sinut yrittämään enemmän, joustamaan ja luopumaan omista rajoistasi, jotta tilanne rauhoittuisi.
Epäsuora vallankäyttö
Pahaa tahtova ihminen käyttää usein myös epäsuoraa vallankäyttöä. Hän voi eristää sinua muista, kyseenalaistaa ihmissuhteitasi tai vihjailla, ettei kukaan muu ymmärrä sinua yhtä hyvin. Näin hän vahvistaa omaa asemaansa ja heikentää tukiverkostoasi.
Vaihteleva käytös
Tämä on tärkeä varoitusmerkki. Hetkellinen lämpö ja ystävällisyys vuorottelevat kylmyyden, ivan tai hiljaisuuden kanssa. Tämä pitää sinut epävarmana ja jatkuvasti tarkkailemassa hänen mielialaansa.
Vastuun välttely
Pahaa tahtova ihminen käyttää usein tätä keskeistä keinoa ja harvoin pyytää aidosti anteeksi. Sen sijaan hän selittää, puolustelee tai kääntää keskustelun pois omasta toiminnastaan. Todellinen vastuunotto puuttuu.
Pahantahtoisen ihmisen tunnistaminen
Tunnistaminen vaatii usein aikaa ja ulkopuolista näkökulmaa. Jos huomaat olevasi jatkuvasti hämmentynyt, varuillasi tai syyllinen ilman selvää syytä, pysähdy. Terve vuorovaikutus ei perustu pelkoon tai epävarmuuteen. Omien rajojen puolustaminen ja tuen hakeminen ovat tärkeimpiä keinoja suojautua.