Kun tätä kuvausta lukee, niin sitä alkaa ihmettelemään itsekin, että miten tässä vielä henki pihisee ja jalat rullaavat. On se ollut tämän perusteella rankkaa aikaa, eikä helpolla ole menty mistään.
Ja tämä seuraava kohta. Hyvä ettei ollut kännyköitä, sillä kun ihmiset lupasivat tulla paikalle, niin heti tulivat, ajoissa.
Pitäisiköhän sitä oikein onnitella itseään?