Tässä keississä meininki on vähän niinkuin strutsi tai emu, joka laittaa päänsä kuoppaan ja mitään muuta ei ole olemassa. Anniina on näitä tapauksia, jotka eivät usko, jos eivät näe ja kun puhutaan muinaishistoriasta, niin totuuden kanssa alkaa tulemaan seinä vastaan. Kaikkea ei vaan pysty itse näkemään, vaikka kuinka kiertelisi maailmaa ja ahmisi kokemuksia kaikilla aisteillaan. Ja vaikka olisi jäljellä fossiileja ja luurankoja, niin eihän se mitään todista, eiku.
Helmillä menee tämä väite jo syvemmälle, ei pelkästään ihon alle. Anniinan laukaiseman perusteen jälkeen ollaankin sellaisessa järjellisen toiminnan risteyksessä tai ehkä paremminkin voisi sanoa, että piilokamerassa.
Sama tuli mieleen seuraavaa osuutta lukiessa kuin Jannikalla. Eikös näitä nyt siellä pulpetin takana ole käyty läpi, vähän niin kuin joka paikassa. Toivottavasti Jannika ei hajoa atomeksi Anniinan kommenttien seurauksesta.
