Kielen ulkonäkö voi joskus kertoa yllättävän paljon terveydentilasta. Tavallisesti sen pinnalla näkyvät muutokset ovat harmittomia, mutta sitkeästi punoittava, kipeä tai poikkeuksellisen sileä kieli voi olla merkki ravintoaineiden puutoksesta tai imeytymishäiriöstä. Erityistä huomiota vaativat haavaumat ja kyhmyt, jotka eivät parane. Joskus niiden taustalta voi löytyä jopa suusyöpä.
Kieltä tulee harvoin tarkasteltua tarkemmin, ellei se ala aristaa tai syöminen tunnu epämukavalta. Sen ulkonäössä tapahtuvat muutokset voivat kuitenkin antaa lääkärille vihjeitä sairauksista, jotka eivät rajoitu pelkästään suuonteloon.
On tärkeää muistaa, ettei kielen perusteella voi yksin diagnosoida suolistosairautta tai syöpää. Samankaltaisia muutoksia esiintyy monista eri syistä:
1. Poikkeuksellisen sileä ja punainen kieli
Terveen kielen pinnalla on pieniä nystyjä, jotka antavat sille tunnusomaisen rakenteen.
Jos nystyt vähenevät, kieli voi muuttua sileäksi, kiiltäväksi ja voimakkaan punaiseksi.
Samalla saattaa esiintyä kirvelyä tai aristusta.
Muutoksen taustalla voi olla esimerkiksi raudan, B12-vitamiinin tai folaatin puutos.
Ravintoaineiden puutokset voivat puolestaan johtua imeytymishäiriöstä, kuten keliakiasta.
Keliakiassa gluteenin käynnistämä immuunireaktio vaurioittaa ohutsuolen limakalvoa ja voi heikentää ravintoaineiden imeytymistä.
Sileä kieli ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti keliakiaa, sillä puutostiloihin on useita muitakin syitä.
2. Toistuvat suun haavaumat
Pienet, kivuliaat suun limakalvohaavaumat eli aftat ovat yleisiä.
Niitä voi ilmaantua esimerkiksi kieleen, poskien sisäpinnoille tai huulten limakalvoille.
Jos aftoja esiintyy toistuvasti, niiden taustalla voi joskus olla suolistosairaus.
Erityisesti keliakiaan ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin voi liittyä suun limakalvomuutoksia.
Myös raudan ja tiettyjen vitamiinien puutokset saattavat altistaa aftoille.
Yksittäinen afta ei yleensä anna aihetta huoleen. Sen sijaan jatkuvasti uusiutuvat haavaumat yhdessä vatsavaivojen, ripulin tai selittämättömän laihtumisen kanssa kannattaa selvittää.
3. Punaiset tai valkoiset läiskät kielessä
Kieleen ilmestyvä vaalea tai punainen alue voi johtua esimerkiksi ärsytyksestä, tulehduksesta tai limakalvosairaudesta.
Kaikki muutokset eivät kuitenkaan ole vaarattomia.
Erityisesti pysyvä valkoinen tai punainen läiskä, joka ei häviä, on syytä näyttää hammaslääkärille.
Brittiläisen Cancer Research UK -syöpäjärjestön mukaan tällaiset muutokset voivat joskus liittyä suusyöpään tai sitä edeltäviin limakalvomuutoksiin.
Valkoinen kate voi puolestaan johtua esimerkiksi suun hiivatulehduksesta.
Pelkkä väri ei siis paljasta muutoksen syytä.
4. Kielen sivussa on haavauma, joka ei parane
Kielen pureminen tai terävä hampaanreuna voi aiheuttaa kivuliaan haavauman.
Tavallisesti tällainen vaurio paranee melko nopeasti.
Jos haavauma kuitenkin pysyy samassa kohdassa viikkoja, se on tutkittava.
Erityisen tärkeää on hakeutua vastaanotolle, jos haavaumaan liittyy kovettuma, verenvuotoa tai nielemisvaikeuksia.
Pitkittynyt haavauma voi olla yksi kielisyövän ensioireista.
Yli kolme viikkoa parantumatta pysynyttä suun haavaumaa ei pidä enää jäädä seuraamaan kotona.
5. Kieli kirvelee ja sen pinnassa näkyy punaisia muutoksia
Jatkuva kirvely voi tehdä happamien tai mausteisten ruokien syömisestä epämiellyttävää.
Jos kieli näyttää samalla sileältä tai siinä on punaisia täpliä, taustalla voi olla kielitulehdus.
Duodecim Terveyskirjaston mukaan keliakiaan voi liittyä muun muassa kielitulehdusta, aftoja ja kielen pinnan muuttumista sileäksi.
Muutokset voivat liittyä myös ravintoaineiden imeytymisen häiriintymiseen.
Samanlaisia oireita voivat kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi suun kuivuus, paikallinen ärsytys ja muut puutostilat.
Milloin kielen muutokset kannattaa tutkituttaa?
Jos kielessä näkyy uusi muutos, kannattaa seurata, paraneeko se normaalisti.
Pitkittyneet haavaumat, pysyvät punaiset tai valkoiset läiskät sekä selittämättömät kyhmyt vaativat hammaslääkärin tai lääkärin arviota. Vastaanotolle kannattaa hakeutua jo aiemmin, jos muutos kasvaa tai oireet pahenevat.
Jos kielen oireisiin liittyy pitkäaikaista ripulia, vatsakipuja, anemiaa tai laihtumista, on tärkeää selvittää myös mahdollisen suolistosairauden osuus.
Keliakiaepäilyssä gluteenitonta ruokavaliota ei pidä aloittaa ennen tutkimuksia, sillä se voi vaikeuttaa diagnoosia.
Kielen muutokset eivät useimmiten tarkoita vakavaa sairautta. Olennaista on tunnistaa ne oireet, jotka eivät häviä tai joille ei löydy selvää selitystä.
