Läpi elämän kestävä suhde vaatii paljon, mutta antaa enemmän. Se pitää sisällään monia järkeenkäypiä merkkejä, joiden vaaliminen todellakin kannattaa.
Pitkä, läpi elämän kestävä suhde ei synny sattumalta eikä perustu pelkkään alkuhuumaan. Se rakentuu ajan myötä teoista, valinnoista ja kyvystä kasvaa yhdessä.
Usein kestävän suhteen tunnistaa jo arjessa pienistä, mutta merkityksellisistä merkeistä:
Turvallisuuden tunne
Yksi tärkeimmistä merkeistä on turvallisuuden tunne. Kestävässä suhteessa molemmat voivat olla omia itsejään ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta. Tunteista, virheistä ja epävarmuuksista voi puhua avoimesti. Turvallisuus ei tarkoita ristiriitojen puutetta, vaan varmuutta siitä, että ne voidaan kohdata yhdessä.
Keskinäinen kunnioitus
Tämä on vahva signaali. Kumppanit arvostavat toistensa mielipiteitä, rajoja ja yksilöllisyyttä, vaikka eivät olisi kaikesta samaa mieltä. Kunnioitus näkyy tavassa puhua toisesta myös silloin, kun tämä ei ole paikalla.
Rakentava kanssakäyminen
Läpi elämän kestävissä suhteissa korostuu kyky ratkaista ristiriitoja rakentavasti. Riitoja ei vältellä eikä niissä pyritä voittamaan. Sen sijaan etsitään ratkaisuja ja pyydetään anteeksi silloin, kun siihen on aihetta. Pitkä suhde vaatii kypsyyttä kohdata omat virheensä.
Arjen yhteensopivuus
Tämän kohdalla kyse ei ole samanlaisista kiinnostuksen kohteista, vaan siitä, että arki sujuu: vastuu jakautuu kohtuullisesti, päätöksiä tehdään yhdessä ja molemmat kokevat panoksensa merkitykselliseksi. Arki on pitkässä suhteessa tärkeämpää kuin yksittäiset juhlahetket.
Halu kasvaa ja kehittyä yhdessä
Kestävässä suhteessa näkyy halu kasvaa yhdessä, ei toisen kustannuksella. Muutokset elämässä, kuten työ, terveys tai ikääntyminen, kohdataan joukkueena. Molemmat tukevat toistensa kehitystä ja hyväksyvät sen, että ihmiset muuttuvat ajan myötä.
Sitoutumisen merkitys
Läpi elämän kestävä suhde näkyy yhteisessä sitoutumisessa. Vaikeuksien kohdatessa kumpikaan ei ole ensimmäisenä lähdössä, vaan molemmat etsivät tapoja vahvistaa yhteyttä. Suhde ei perustu täydellisyyteen, vaan päätökseen pysyä rinnalla – myös silloin, kun se vaatii työtä.