Ilta ruudun ääressä voi palauttaa hyvin, kun sillä on selkeä alku ja loppu. Usein ongelma ei ole itse katselu tai pelaaminen, vaan se, että ilta venyy huomaamatta ja seuraavana päivänä väsyttää, keskittyminen takkuilee ja mieli käy kierroksilla. Kun rentoutumisesta tekee pienen rutiinin eikä “palkinnon”, ilta pysyy kevyenä ja olo pysyy normaalina myös aamulla.
Kevyt kasinoilta ilman, että se vie iltaa käsistä
Joskus ruutuviihde tarkoittaa myös kasinopelejä, ja niissäkin ylilyönnit syntyvät yleensä saman kaavan mukaan: kiireessä avataan sivu, kokeillaan “vähän vain”, ja lopulta aikaa ja rahaa menee enemmän kuin oli tarkoitus. Siksi toimii yllättävän hyvin, kun päättää etukäteen kaksi asiaa: kauanko ja millä summalla. Saman voi kirjoittaa puhelimen muistiinpanoihin ennen kuin mitään avataan.
Kun vaihtoehtoja vertailee rauhassa, helpottaa jo se, että perusasiat löytyvät yhdestä paikasta. Jos tarkoitus on vilkaista, miten virolaiset lisenssit ja käytännöt yleensä näkyvät pelaajalle, viro kasinot kannattaa ottaa vain “taustatiedoksi” ennen kuin tekee päätöksiä. Näin valinta ei perustu lupauksiin, vaan siihen, mitä oikeasti kannattaa tarkistaa: lisenssi, kotiutusten käytännöt ja se, miten omat rajat saa pidettyä.
Rytmi, joka estää venymisen
Ruuduilla on yksi hankala ominaisuus: seuraava jakso, seuraava video ja seuraava kierros tulevat aina tarjolle. Ilta pysyy hallinnassa, kun rytmiin laittaa pienen katkon, joka tuntuu helpolta tehdä. Moni tekee sen vahingossa jo nyt, kun hakee teetä tai vaihtaa laturia, mutta katko kannattaa käyttää tarkoituksella.
Toimiva tapa on sopia itsensä kanssa yhdestä “pysäytyskohdasta”, joka ei riipu fiiliksestä. Se voi olla kellonaika tai yksi selkeä rajapyykki, kuten “yksi jakso ja sitten pesut”. Kun pysäytyskohta on selkeä, päätöstä ei tarvitse tehdä joka kerta uudestaan.
Pienet rajat, jotka oikeasti toimivat
Rajojen pitää olla niin pieniä, että ne eivät herätä vastustusta. Jos raja tuntuu tiukalta, se jää helposti paperille. Käytännössä hyvin toimivat rajat ovat arkisia ja jopa vähän tylsiä, koska juuri siksi ne pitävät.
Tässä muutama raja, joka sopii monelle ruutuillalle.
- Yksi välipala valmiiksi ennen kuin istuu alas, eikä napostelua enää sen jälkeen.
- Puhelimen laturi toiseen huoneeseen, jotta jatkuva selailu ei sekoita katsomista tai pelaamista.
- Äänet vähän pienemmälle iltaa kohti, koska kova ääni pitää yllättävän helposti vireen korkealla.
- Viimeiset kymmenen minuuttia ilman ruutua, vaikka se olisi vain suihku tai tavaroiden siistiminen.
Kun rajat ovat tällaisia, ne eivät tunnu “kieltämiseltä”, vaan iltaan kuuluvilta askelilta. Kun rajat ovat tällaisia, ne eivät tunnu “kieltämiseltä”, vaan iltaan kuuluvilta askelilta, ja seuraavana päivänä olo on yleensä kevyempi ilman sitä tuttua “mitä tuli taas tehtyä” -fiilistä.
Mitä tehdä, kun pää käy ylikierroksilla
Joskus ruudun jälkeen väsyttää, mutta uni ei tule, koska ajatukset pyörivät. Silloin auttaa, kun keho saa yhden selkeän signaalin rauhoittumisesta. Monelle se löytyy hengityksestä, mutta vain, jos sitä tekee tarpeeksi yksinkertaisesti eikä yritä “onnistua”.
Palleahengityksen idea on käytännössä se, että hengitys hidastuu ja huomio siirtyy pois murehtimisesta. Yksi helppo tapa on laittaa käsi vatsalle ja seurata, että juuri se käsi liikkuu. Kun laskeminen auttaa keskittymään, voi laskea sisään- ja uloshengityksiä kymmeneen ja aloittaa rauhassa alusta, jos ajatus karkaa. Tästä löytyy selkeä ohje ja perustelu, miksi harjoittelun kannattaa olla säännöllistä, sanalla palleahengitys.
Tärkeä yksityiskohta on ajoitus. Näitä kannattaa tehdä myös silloin, kun olo on hyvä, jotta ne eivät tunnu “hätäkeinolta” vain huonoina iltoina. Kun keho tunnistaa harjoituksen tutuksi, rauhoittuminen käynnistyy nopeammin.
Sisältövalinnat, jotka eivät jätä “krapulaa”
Kaikki ruutuviihde ei tunnu samalta seuraavana päivänä. Yksi ilta voi olla kevyt ja toinen jättää levottoman olon, vaikka aikaa olisi mennyt yhtä paljon. Ero tulee usein sisällöstä ja temposta. Nopeat leikkaukset, jatkuva kilpailu ja yliviritetty ääni nostavat kehon valppautta. Silloin ruutu ei enää rentouta, vaan pitää käynnissä.
Käytännöllinen tapa valita paremmin on katsoa ensin pari minuuttia ja kysyä itseltään yksi kysymys: “Tekeekö tämä olon rauhallisemmaksi vai levottomammaksi?” Jos levottomuus nousee jo alussa, se harvoin paranee loppua kohti. Silloin kannattaa vaihtaa sisältöä ajoissa, ennen kuin ilta on jo valmiiksi “lukittu” siihen.
Kun ilta päättyy siististi, seuraava päivä kiittää
Hyvä lopetus ei vaadi pitkää iltarutiinia. Usein riittää, että iltaan kuuluu yksi selkeä “kiinni”-liike: läppäri kiinni, TV pois, valot vähän pienemmälle. Jos haluaa tehdä tästä vielä helpompaa, voi valmistella seuraavan aamun yhdellä pienellä asialla, kuten kahvikupin valmiiksi tai vaatteet tuolille. Se vie minuutin, mutta muuttaa aamun tunnetta yllättävän paljon.
Kun ruutuillassa on rytmi, rajat ja selkeä lopetus, se pysyy rentoutumisena eikä valu yölliseksi venymiseksi. Silloin ruutu on vain osa iltaa, ei koko ilta.