Riittävä proteiininsaanti on tärkeää erityisesti ikääntyessä, mutta monen suomalaisen vanhuksen ruokavaliossa proteiinia saattaa olla liian vähän.
Tuore suomalainen väitöstutkimus paljastaa, että vajaaravitsemuksen riski on yleinen kotona asuvien ikääntyneiden keskuudessa. Jopa puolet kotihoidon asiakkaista on vajaaravitsemusriskissä.
Tutkimuksessa löydettiin myös käytännöllisiä keinoja tilanteen parantamiseen:
Proteiinin tarve korostuu ikääntyessä
Ikääntyessä lihasmassa ja lihasvoima vähenevät vähitellen. Muutokset voivat vaikeuttaa esimerkiksi portaiden nousemista, kauppakassien kantamista ja tuolilta ylös nousemista.
Riittävä proteiininsaanti auttaa ylläpitämään lihaskudosta. Sen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun ruokahalu heikkenee tai liikkuminen vähenee.
Itä-Suomen yliopistossa 30. lokakuuta tarkastettavan Petra Rautakallio-Järvisen väitöstutkimuksen mukaan monien kotona asuvien ikääntyneiden proteiininsaanti jää kuitenkin suositeltua vähäisemmäksi.
Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti kotihoidon asiakkaita, omaishoitajia ja omaishoidettavia.
Jopa puolet kotihoidon asiakkaista oli vajaaravitsemusriskissä
Tutkimuksen huolestuttavimpiin havaintoihin kuului vajaaravitsemusriskin yleisyys.
Noin puolet tutkimukseen osallistuneista kotihoidon asiakkaista oli vajaaravitsemusriskissä. Myös omaishoitajista noin viidesosalla riski oli kohonnut. Lisäksi proteiininsaanti jäi useimmilla tutkituilla ikääntyneillä alle suositellun tason.
Vajaaravitsemus ei tarkoita pelkästään liian vähäistä energiansaantia. Ihminen voi saada riittävästi kaloreita mutta liian vähän esimerkiksi proteiinia. Ongelma voi jäädä huomaamatta, jos huomio kiinnittyy ainoastaan painoon.
Proteiinipitoiset ateriat paransivat tilannetta
Väitöstutkimus koostui kahdesta satunnaistetusta, kontrolloidusta interventiotutkimuksesta. Toisessa selvitettiin proteiinipitoisten kotiaterioiden vaikutuksia ja toisessa yksilöllisen ravitsemusohjauksen hyötyjä.
Tulokset osoittivat, että sekä proteiinirikkaat ateriat että ravitsemusterapeutin antama ohjaus lisäsivät proteiininsaantia. Tavanomaiset kotiateriat eivät sen sijaan parantaneet proteiininsaantia samalla tavalla.
Vaikka proteiininsaanti ei interventioiden aikana noussut kaikilla suositellulle tasolle, tulokset osoittivat, että kohdennetuilla toimenpiteillä voidaan saada aikaan parannuksia.
Ravitsemusohjauksen ja lisääntyneen proteiininsaannin havaittiin myös liittyvän gerastenian eli hauraus-raihnausoireyhtymän vähäisempään esiintymiseen omaishoitajilla.
Näin proteiinia voi lisätä tavalliseen ruokavalioon
Proteiininsaannin lisääminen ei välttämättä edellytä kalliita erikoistuotteita. Hyviä proteiinin lähteitä ovat esimerkiksi kananmunat, kala, liha, maitotuotteet, tofu, pavut ja linssit.
Aamupalan proteiinimäärää voi lisätä esimerkiksi kananmunalla tai rahkalla. Lounaalla ja päivällisellä kannattaa huolehtia siitä, että aterialla on selkeä proteiinin lähde. Myös välipalat voivat olla tärkeitä, jos suurten aterioiden syöminen tuntuu vaikealta.
Erityisesti pieniruokaiselle ikääntyneelle useampi pieni ateria voi sopia paremmin kuin kolme suurta ruokailua.
Ravitsemusohjaus voi olla kustannustehokasta
Tutkimuksessa havaittiin, että proteiinipitoisempi ruokavalio oli tavanomaista kalliimpi, mutta proteiininsaantia voitiin parantaa kustannustehokkaasti. Tulokset voivat auttaa kehittämään kotihoidon ateriapalveluita ja ikääntyneiden ravitsemusohjausta.
Yksittäisen ihmisen kohdalla sopiva proteiinimäärä riippuu kuitenkin terveydentilasta. Esimerkiksi vaikea munuaissairaus voi edellyttää yksilöllistä ravitsemusohjausta.
