Tässä tulevat 5 yleistä vitamiineihin liittyvää myyttiä, joihin moni uskoo, mutta ne eivät pidä paikkansa. Jutun alkuperäinen kirjoittajan on: Brierley Wright, M.S., R.D., Nutrition Editor, EatingWell Magazine
Myytti 1: Kaikki ’monivitamiinit’ ovat samaa ainetta
Totuus: Ei ole olemassa virallista määritelmään ”monivitamiinille”. Valmistajat käyttävät termiä mihin tahansa tuotteeseen, joka sisältää kahta tai useampaa vitamiinia (tai mineraalia, fytokemikaalia ja yrttiä). Vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa, joka tehtiin Havajin yliopistossa 26 735 henkilöllä, koehenkilöt, jotka ilmoittivat ottaneensa ”monivitamiinia”, olivat nauttineet yhteensä 1 246 eri yhdistelmää.
Lähes 70 prosenttia niistä oli ’yksi päivässä’-tyyppisiä, 16 prosenttia B-vitamiinivalmisteita ja 14 prosenttia ’antioksidantti-sekoituksia’. Saman tuoteryhmän sisälläkin (esim. B-vitamiinivalmiste) tuotteet vaihtelivat rajusti; monet sisälsivät mega-annoksia joistain ravintoaineista.
Tulos: Lue etikettiä löytääksesi ’monivitamiini’, joka ei ylitä sataa prosenttia minkään ravintoaineen päivittäistarpeesta.
Lue myös: 10 ruokaa, jotka sisältävät enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinit
Myytti 2: Se, mitä etiketissä lukee on se, mitä tuotteesta todella löytyy
Totuus: Ravintolisien valmistajien täytyy listata tuotteen kaikki ainesosat (ja niiden määrät), mutta niiden ei tarvitse todistaa listan paikkansapitävyyttä. Myöskään viranomaiset eivät käytä rajallisia resurssejaan tarkistamaan tuotteen sisällön ja etiketin vastaavuutta.
Usein sisältö ei vastaa etikettiä: USA:ssa riippumattoman ravintotuotteiden testauspalvelun testaamista ’monivitamiineista’ 30 prosenttia oli pielessä vähintään yhden ainesosan suhteen, kertoi palveluntuottajan, ConsumerLab.com:in toimitusjohtaja, lääkäri Tod Cooperman. Joissain pitoisuudet olivat paljon purkin kyljessä kerrottua matalammat; yksi sisälsi potentiaalisesti vaarallisia tasoja lyijyä.
Tuotteiden valmistajat voivat ostaa testauspalveluja ConsumerLab.com:lta tai vastaavalta riippumattomalta taholta varmistaakseen, että valmiste 1) on sitä, mitä sen kuuluukin olla, 2) ei sisällä epäpuhtauksia ja 3) liukenee kehossa kunnolla. (Huomio: Todistus ei ole tae turvallisuudesta tai tehosta, vain siitä, että tuote on sitä, mitä etiketti kertoo sen olevan.) ”Läpäisseet” tuotteet saavat käyttääpakkauksessaan erityistä merkkiä. Merkin puute ei välttämättä ole merkki huonosta tuotteesta: isot yritykset usein tekevät oman laadunvarmistus-testauksensa itse.
Tulos: Osta tuotteita, joissa on sertifioitu merkki tai jotka ovat vakiintuneiden brändien valmistajilta.
Lue myös: 4 parasta ruokaa D-vitamiinin puutokseen
Myytti 3: Kalsium on kalsiumia
Totuus: Vitamiinit ja mineraalit esiintyvät eri muodoissa – joista kaikki eivät välttämättä toimi yhtä hyvin. Vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että kalsiumsitraatti/-malaatti imeytyi appelsiinimehussa 48 prosenttia paremmin kuin kalsium jossain muussa muodossa. Valmistajien ei tarvitse todistaa että ravintoaineet, joita he lisäävät ruokiin todella imeytyvät.
Tulos: Ravitsemusterapeutti voi auttaa sinua valitsemaan tuotteet, jotka todennäköisesti imeytyvät hyvin.
Lue myös: Vitamiinipitoinen ruokavalio ilman lisäravinteita – näin onnistut
Myytti 4: Rakenne-toimivuus-väitteet ovat tieteellisesti todistettuja
Totuus: Rakenne-toimivuuv-väitteet (esim. ”Sinkki auttaa ylläpitämään vastustuskykyä”) kuvaavat, mitä ainesosan on tarkoitus tehdä kehossa. Usein tutkimuksella, johon väite perustuu, ei ole tieteessä yksimielisyyttä. (Katso tarkasti: Pakkauksissa, joissa on rakenne-toimivuus-väite, täytyy myös olla vastuuvapauslauseke) Joskus ravintoaineita lisätään vain markkinointitarkoituksessa.
Esimerkki: Fytokemikaalit (kuten lykopeeni) ovat vielä uusia ja niiden mahdolliset hyödyt ovat huonosti ymmärrettyjä. Kuitenkin ”valmistajat lisäävät mukaan pieniä määriä”, sanoo Cooperman. ”Jos kuluttajat ovat kuulleet ainesosasta, he olettavat sillä olevan jotain arvoa.” ”Korkealuokkaiset” ainesosat voivat tarkoittaa korkeamman hinnan veloittamista purkillisesta monivitamiinia.
Tulos: Suhtaudu varauksella muotisanoihin ja liian hyvältä ollakseen totta kuulostaviin väitteisiin.
Lue myös: 7 merkkiä eliimstön sinkkivajauksesta + hyvät lähteet
Myytti 5: ”Tutkimukset ovat osoittaneet…” tarkoittaa, että kliininen tutkimus on yksiselitteisesti todistanut esitetyt väitteet
Totuus: Useimmat tutkimukset, jotka ”osoittavat” vitamiini- tai mineraalilisän antavan terveyshyötyjä ovat havaintotutkimuksia, jotka kysyvät ihmisiltä erilaisesta käyttäytymisestä (esim. ruokavaliosta, liikunnasta, ravintolisien käytöstä), ja käyttävät sitten tilastollista analyysiä tunnistamaan yhteyksiä sairauksiin.
Kun havaintotutkimus toteaa, että ”Ihmisillä, jotka käyttivät monivitamiinia päivittäin X vuoden ajan, on X prosenttia matalampi mahdollisuus saada paksusuolen syöpä kuin niillä, jotka eivät käyttäneet”, ei voi olettaa, että se on täysin monivitamiinin (eikä usean tekijän yhdistelmä) ansiota. Tutkimukset osoittavat, että ravintolisien käyttäjillä on usein myös muita terveellisiä tapoja – runsas vihannesten syöminen, säännöllinen liikunta ja tupakoimattomuus – joten on vaikea erottaa yhtä yksittäistä suojaavaa tekijää.
Siksi havaintotutkimuksissa löydetty ruokavalio-sairaus-yhteys täytyy vahvistaa kontrolloiduissa kliinisissä kokeissa. Näissä tutkimuksissa tutkijat antavat tiettyjä ravintoaineannoksia yhdelle ryhmälle ja lume-ravintolisiä toiselle (koehenkilöt eivätkä tutkijat tiedä, kuka saa mitäkin) testatakseen, onko ravintolisä todella vastuussa havainnoiduista hyödyistä.
Tulos: Ravintolisien valmistajien ei tarvitse kertoa, miten tieteellisesti yksiselitteisiä heidän tutkimuksensa ovat.