Olen ensimmäinen nainen (Ossiana Tepfenhart), joka myöntää, että on lakannut etsimästä Sitä Oikeaa, kun kaikki muut ympärillä alkoivat mennä naimisiin. Jotkut heistä jopa menivät jo toiseen kertaan naimisiin, kun minä vain istuin, sinkkuna ja masentuneena.
Vaikka tällä elämänsaralla olen käytännössä katsoen luovuttanut tavoitteiden suhteen, sanon kuitenkin, että olen oppinut muutamia pikku asioita eläessäni ainoana sinkkuna porukassa.
1. Pariutuneilla ihmisillä on usein vakavia ongelmia rehellisyyden kanssa, joita ihan puhtaasti en halua omaan elämääni.
Yksi ystävistäni oli kihloissa melko väkivaltaisen miehen kanssa. Tilanne oli jo päätynyt niin pitkälle, että me yritimme puhua järkeä, mutta turhaan. Hän silti halusi tämän miehen ja hänellä silti on sormus sormessa. Kun katson meidän nykyistä tilannetta, koen, että olen paremmassa tilanteessa kuin hän, ja yksinkertaisesti siitä syystä, ettei minun tarvitse kestää sellaista ääliö aviomiestä kuin mitä hän on ottanut itselleen.
2. Voin juoda kokonaisen litran pullon vodkaa kuolematta.
Kumma juttu, että olen aina vastuussa polttareiden järjestämisestä.
3. Avioliitto ei aina ole vaivanarvoista sellaisille ihmisille, kuten minä.
Jokainen tuntuu näkevän avioliiton jonain sellaisena asiana mikä tapahtuu ennen kuin saatte lapsia. Ei lapsia, ei syytä mennä naimisiin, eikö niin? No, minut on sterilisoitu, joten lasten kasvattaminen ei tosiaan ole jotain mitä haluan tehdä, enkä siitä syystä aio myöskään naimisiin mennä. En halua vaihtaa lapsivapaata elämääni sormukseen.
4. Monien ihmisten tulisi jättää naimisiinmeno väliin.
Totuus; olen ollut ainakin yhdissä häissä joissa morsiamen puhe hänen aviomiehelleen ei ollut oikeastaan mitään muuta kuin korulauseita, haukkumista ja heikosti muotoiltuja lupauksia. En voi kuvitella, että he olisivat naimissa vuotta pidempää. Miehen ei ehdottomasti olisi kannattanut valita tätä naista. Hän näytti erittäin onnettomalta omissa häissään.
5. Monet ihmiset joiden tulisi mennä naimisiin, eivät mene naimisiin.
Olen tavannut aika paljon mielenkiintoisia ihmisiä ryyppyreissuillani. Jotkut heistä ovat todella rentoja, avoimia, jalat maassa olevia sinkkuja. Heistä tulisi loistavia puolisoita oikeille henkilöille, mutta he ovat sinkkuja, koska heitä ei huomata. Jos en olisi jo luovuttanut ja tehnyt sitä päätöstä jonka tein, olisin saattanut tarjoutua, vaikkakin tietäisin heidän vastaavan ei.
6. On olemassa aviomiesmateriaali.
Yleisesti ottaen, miehet eivät mene naimisiin ollessaan elämänsä “huipulla”, jos siis katsotaan uran kannalta. Mutta he ovat ammattimaisia ja tykkäävät urheilusta, ulkoaktiviteeteista ja muista kivoista asioista. He yleisesti ottaen valitsevat ”naapurintytön” joka haluaa mielellään kasvattaa lapsia. Yleisesti ottaen, miehet, jotka haluavat naimisiin, ovat siistejä ihmisiä.
7. Minä en tietenkään näe “aviomiesmateriaalia” vetovoimaisena.
Tajusin, että en tunne vetoa “aviomiesmateriaaliin”. En sitten yhtään. Itseasiassa, napitettavat paidat saavat minut enemmänkin pahoinvoivaksi kuin lakoamaan innosta polvilleen. Toisaalta, mies jolla on vähän pussittavat housut, tukka pikkuisen sekaisin ja parta rehottaa, löytyy tatuointi tai kaksi, yhdistettynä muutamaan erään bilistä, saa aina minun pisteeni.
Ymmärrettyäni, että saadakseen minut hatkahtamaan yllä kuvattuun aviomiesmateriaaliin, tarvittaisiin todella räiskyvä persoona ja todella syvällinen interventio sekä mahdollisesti aivopesu, jotta se olisi mahdollista, joten totesin suosiolla, että olisin erittäin epäonnellinen tyypillisessä avioliitossa.
8. Morsiusneitona olo on kamalaa.
Se on kallista. Meidän täytyy kestää sekoamisia muuten täysin normaalilta ihmiseltä, joka ei välttämättä edes katso samalla tavoin maailmaa sen jälkeen, kun hänen hirviömorsian vaiheensa pärähtää päälle. Meidän täytyy pukeutua (Yhh, mekko) röyhelöisiin pitsimekkoihin jotka maksavat maltaita, eikä niitä edes pueta päälle kuin kertaalleen.
Ja tämä tietysti tapahtuu aina juuri silloin, kun olen itse eronnut, ja yksinään jo tämä saa minut keksimään aina tekosyitä, että voisin poistua paikalta, etten aiheuttaisi kohtausta, kun en voi kestää omaa p*skaani. Rakastan ystäviäni, mutta olen saanut aivan tarpeekseni häistä.
9. Hääsuunnittelu on kamalaa.
Ihan oikeasti, se hinta mikä ihmisen täytyy maksaa ostaessaan häämekkoa normaalin cocktail-mekon sijaan, on ihan käsittämätön. Kaiken hankkiminen, jopa alkupalojen hankkiminen on yhtä tuskaa. En voi siis syyttää morsiamia siitä, että he sekoavat henkilökunnan mokatessa. Siitä hinnasta mitä he joutuvat bileistään maksamaan, oletankin heidän tekevän kaiken täydellisesti.
10. Vihaan avioliittoa, ja vihaan sitä muottia joihin meidät pakotetaan.
No okei, minun ei tulisi sanoa, että vihaan avioliittoa. Vihaan vaan sitä, että se on terve merkki suvun jatkamiseen, tapa saada rahat jaettua ja statussymboli kuten BMW:n omistaminen. Vihaan sitä, että se ei ole osoitus rakkaudesta, tai ainakaan minä en tule sitä koskaan kokemaan niin.
Tiedän tämän siksi, että en osaa innostua “aviomiestyypeistä” koska he ovat mielestäni tylsiä, eivätkä he halua elämältä samoja asioita kuin mitä itse haluan. En voi saada lapsia enkä edes olisi kovin hyvä kotiäiti, ja olen ymmärtänyt, että en vain oikeastaan ole vaimotyyppiä.
Vanhan ajan tyylinen avioliitto olisi omalla kohdallani aivan kamala, ja sen ymmärtäminen on tehnyt sinkkuudesta helpompaa. Katkera? Ehkäpä. Välitänkö? En p*skan vertaa. Olen mieluummin oma itseni kuin jonkun sellaisen kanssa joka ei koskaan tule pitämään siitä, millainen olen oikeasti tai ei ole itse persoonana sellainen, johon minä koen vetoa.
LUE LISÄÄ: SEKSI & ROMANTIIKKA JUTTUJA
Lähde: Your Tango
Artikkelikuva: Pixabay
Sisältökuva 1: Pixabay
Sisältökuva 2: Pixabay