Henkinen väkivalta ja riitely eivät lainkaan ole sama asia. Toinen on satunnaista ja tervettä, kun taas toinen on sairasta ja tarkoituksellisesti toistuvaa.
Riitoja esiintyy kaikissa ihmissuhteissa. Kaksi ihmistä voi olla eri mieltä, loukkaantua ja jopa korottaa ääntään ilman, että kyseessä on väkivalta. Henkinen väkivalta on kuitenkin aivan eri asia. Se ei ole yksittäinen tunnekuohu, vaan toistuva tapa alistaa, hallita ja murentaa toisen itsetuntoa.
Eron ymmärtäminen on tärkeää, koska henkinen väkivalta jää usein piiloon – ja siksi se voi jatkua pitkään ilman, että uhri saa tukea:
Tunteiden ja kokemusten ilmaiseminen
Riitelystä tekee tervettä se, että molemmat osapuolet voivat ilmaista näkemyksensä. Vaikka sanat olisivat karkeita, riidan jälkeen pyritään yleensä ymmärtämään toista ja korjaamaan tilanne. Riita on hetkellinen purkaus, ei pysyvä dynamiikka. Henkisessä väkivallassa sen sijaan toinen osapuoli on jatkuvasti altavastaajan asemassa. Hänet saadaan tuntemaan itsensä pieneksi, vääräksi tai syylliseksi riippumatta siitä, mitä hän tekee.
Kuulluksi tuleminen ja mitätöiminen
Henkinen väkivalta näkyy usein vähättelynä, syyllistämisenä, gaslightauksena ja kontrollina. Toisen tunteet saatetaan mitätöidä, hänen muistiaan tai kokemuksiaan kyseenalaistaa ja hänen rajojaan rikkoa. Tarkoitus ei ole ratkaista erimielisyyttä, vaan säilyttää valta. Riitelijä haluaa tulla kuulluksi; väkivallan käyttäjä haluaa voittaa.
Yhteyden ylläpitäminen ja pelon käsittely
Yksi keskeinen ero on myös se, miltä suhde tuntuu. Riitojen keskelläkin voi kokea turvaa ja yhteyttä. Henkisen väkivallan keskellä ihminen usein pelkää, varoo sanojaan ja alkaa epäillä itseään. Ilo ja rentous katoavat. Henkinen väkivalta ei vaadi huutamista tai uhkailua ollakseen todellista. Se voi olla hiljaista, kylmää ja näkymätöntä. Siksi sen tunnistaminen on niin vaikeaa – ja niin tärkeää. Jokaisella on oikeus ihmissuhteeseen, jossa voi olla oma itsensä ilman pelkoa.