No harvemmin tuossa tilanteessa kukaan meistä rupeaisi edes tihrustamaan laatikon kylkeä. Ei kai siinä - sattuuhan näitä. Saattoi olla pojalla vaan pokassa pitelemistä.
Näitä tarinoita. Ei vaan pitäisi aina ihan niin kirjaimellisesti ja tosissaan ottaa toisten juttuja. Rehellisiä kavereita kuitenkin selvästi.
Pakko myöntää. Ensimmäinen kerta oli lievästi sanottuna pelottava omastakin mielestä. Taitaa olla aivan luonnollista tämä ja hienostihan hän pärjäsi!
Vähemmästäkin sitä hermostuu. Voi olla kirjaimellisesti "kiven alla" nimittäin tämän alan ammattilaiset.
Meillä on kyllä tapana juoruilla ja levitellä näitä tällaisia juttuja. Tämäkin on monelle meistä ihan tuttu tarina jo ala-asteelta.
Saattoi olla ihan fiksua muistakin syistä jättää vitsit sikseen.
No se ei ihan mennyt sitten suunnitelmien mukaan. Muutenkin kuulostaa lievästi sanottuna oudolta toimenpiteeltä.
Ihan looginen "ohjenuora", mutta mitenkähän toinen puolisko tähän nyt sitten suhtautuikaan?
Luulisin tuollaisella laitoksella olevan pikkuisen luotettavampaa dataa toimittavat sensorit käytössä.
Upsista heijaa! Tai siis ei heijaa enää. Ilme potilaan kasvoilla olisi varmaan ollut ihan näkemisen arvoinen, kun lääkäri sai lopullisen diagnoosinsa tehtyä. Auts!
