Uusin tutkimus paljastaa selkeimmän merkin siitä, että joku on narsisti.
Treffielämän punaisia lippuja on monenlaisia: liiallinen ihannointi eli love bombing, mustasukkaisuus, ristiriitaiset signaalit tai tunteellinen etäisyys. Yksi merkittävimmistä varoituksista on kuitenkin narsismi.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on tila, jossa esiintyy ”laaja-alaista suuruudenharhaa (kokemuksessa tai käyttäytymisessä), ihailun tarvetta ja empatian puutetta”, kuten Psychiatry.org selittää. Narsistiin voi törmätä myös muualla kuin parisuhteissa – työssä, ystäväpiirissä tai perheessä.
Mutta mistä tiedät, onko joku narsisti? Tutkijoiden mukaan on olemassa yksi selkeä ykkösmerkki, johon kannattaa kiinnittää huomiota.
Narsistit kokevat muita useammin ulkopuolisuutta
Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä julkaistu uusi 27-sivuinen tutkimus osoittaa, että narsistiset henkilöt ovat usein ulossulkemisen kohteita, mikä voi aiheuttaa vakavia negatiivisia seurauksia. Tulokset pohjautuvat laajaan aineistoon Saksasta, Britanniasta, Sveitsistä, Uudesta-Seelannista ja Yhdysvalloista.
Narsismin ytimessä on suuruudenhaku, mutta samalla narsistit voivat olla hyvin herkkiä. He voivat tasapainoilla suuruuden ja haavoittuvuuden välillä, vaikka nämä näyttävät olevan täysin vastakkaisia ominaisuuksia.
Tutkijat kirjoittavat: “Ajatus siitä, että narsistiset yksilöt ovat erityisen – tai jopa liiallisen – herkkiä havaitsemaan poissulkemisen merkkejä, on linjassa aiempien havaintojen kanssa: narsistit tarkkailevat sosiaalista ympäristöään tarkasti, jopa vihamielisesti ja epäluuloisesti, ja kiinnittävät paljon huomiota erityisesti statukseen liittyviin vihjeisiin.”
Tämä yliherkkyys saa narsistit tulkitsemaan itsensä ulkopuolisiksi, mikä aiheuttaa voimakasta “sosiaalista kipua”.
Narsisti kokee helposti itsensä uhriksi
Tutkimuksen johtaja Christiane Büttner selitti The Washington Postille, että yksi suurimmista tutkimuskysymyksistä oli, kokevatko narsistit vähemmän ulkopuolisuutta suuruudenharhansa vuoksi – vai enemmän liiallisen herkkyytensä vuoksi.
“Tulokset tukivat vahvasti jälkimmäistä: narsistit, erityisesti ne jotka ovat korkealla narsismin vihamielisessä, kilpailullisessa muodossa, kokevat itsensä ulossuljetuiksi huomattavasti useammin.”
Koska ulossulkeminen ja narsistiset piirteet ruokkivat toisiaan, narsistit päätyvät helposti tilanteisiin, joissa heidät jätetään ryhmän ulkopuolelle. He voivat kehittää uhriajattelun – ja reaktionsa saattaa olla muuttua entistä narsistisemmaksi, mikä taas lisää tulevaa ulossulkemista.