Ihmissuhteet ovat ylivoimaisesti parhaita opettajiamme. Rakastuessamme toiseen ihmiseen toivomme aina, että tämä henkilö voisi olla se, jonka kanssa vietämme lopun elämäämme. Jokainen suhde alkaa tuosta samasta toiveesta ja päämäärästä, jonka vuoksi suhteiden loppuminen tuntuukin äärimmäisen tuskalliselta. Jokaisen ihmissuhteemme paras puoli onkin se, että ne toimivat meille peileinä, joiden kautta voimme havaita omat puutteemme ja asiat, joissa meidän tulisi vielä kasvaa ja kehittyä.
Tässä viisi syytä, miksi menneet parisuhteet eivät ole olleet pelkkää ajan haaskausta:
Menneet suhteet valmentavat meitä tulevia varten
Nekin suhteet, jotka eivät kestä ajan kalvavaa hammasta, tarjoavat omat oppinsa. Voimme tarkastella niitä seikkoja, jotka eivät toimineet tässä kyseisessä suhteessa, ja muodostaa sen avulla selkeämmän mielikuvan siitä, mitä toivomme tulevilta suhteiltamme. Kun tuo mielikuva on muodostunut, olemme omaksuneet uuden näkökulman siihen, mitä rakkaus voi olla ja mitä se meille merkitsee.
Jos parisuhteelta ei saanut haluamaansa, siitä oppi ainakin sen, mitä ei tahdo
Kun tiedät minkälaista kohtelua et missään nimessä halua, osaat myös ilmaista selkeästi, minkälaista kohtelua tahdot ja toivot. Ollessasi tietoisempi siitä, mitä hyväksyt ja siitä, mitä et hyväksy, opit myös määrittämään uudet rajat rakkaudellesi, jotta saisit parisuhteelta sen, mitä haluat.
Tunnistamme omat tapamme ja maneerimme
Raahaamme vanhat tavat mukanamme joka ikiseen parisuhteeseemme. Alkaessamme toistaa kaavoja, jotka luovat riitoja, kaaosta, torjumista tai hylkäämistä, meidän tulisi käyttää näitä kipupisteitä oppitunteina siitä, miten meidän tulisi muuttua ja missä meillä on vielä kasvun varaa. Kyse ei ole partneriemme muuttamisesta, sillä he eivät ole vastuussa niistä malleista, joita olemme itse tuoneet mukanamme suhteisiimme. Ei ole juuri mitään arvokkaampaa, kuin oppia, kuinka omat tapamme olivat osallisena parisuhteen päättymiseen.
Itsekunnioitus
Parisuhteessa ollessamme joko kasvatamme tai menetämme itsekunnioitustamme riippuen siitä, kuinka sallimme meitä kohdeltavan. Suhteen aikana on mitä oivallisin tilaisuus oppia missä ja miten meidän tulisi kunnioittaa itseämme. Voimme oivaltaa, ettei kukaan hyödy siitä, että annamme jonkun käyttää meitä hyväkseen. Opimme omat rajamme ja toimimme noiden rajojen puitteissa, ja ilmaisemme, mikäli joku on rikkonut noita rajoja ja loukannut meitä. Parisuhde tarjoaa ympäristön, jossa voimme oppia pitämään omia puoliamme, jotta muistaisimme ja vaalisimme omaa arvoamme.
Suru edistää kehitystä
Hyvin eletty elämä on usein myös surun koskettama elämä. Ihmiselämä on kokonaisuus, joka koostuu aluista ja lopuista. Koemme menetyksen tunteen aina, kun ihmissuhde päättyy. Samastumme usein voimakkaasti niihin, joita rakastamme, joten suhteen päätyttyä meidän täytyy palata itsemme pariin, kestää aikamme yksinäisyyden tunnetta ja hyväksyä epämukavatkin tunteet. Kipu auttaa meitä kasvamaan, ja se auttaa määrittämään meitä paremmin yksilöinä. Jokainen menetys, jonka kohtaamme elämässämme, voi tuoda meidät lähemmäs omaa itseämme ja näyttää meille, miten meidän tulisi kypsyä, kasvaa, rakastaa itseämme ja tulla itsevarmemmiksi.
Arvokasta tietoa itsestämme
Tarkastellessamme jokaista parisuhdettamme, voimme havaita, että niistä jokainen peilaa meille korvaamattoman arvokasta tietoa meistä itsestämme. Parisuhteet ovat kuin leikkikenttä, jossa rakkaus, itsetunto, epävarmuus sekä hyväksytyksi tulemisen ja arvokkaaksi kokemisen tunteet saavat temmeltää keskenään ja auttaa toisiaan itsensä määrittämisessä. Kun nämä tunnetilat sekoittuvat, ja kun rakennamme niistä itse uusia yhdistelmiä, löydämme ennen pitkää reseptin, joka toimii suhteissa parhaiten juuri meille.