Kun luotat toiseen ihmiseen kuin vuoreen, teet sen hyvässä uskossa. Luotat häneen koko sydämelläsi ajatellen, ettei hän ikinä satuttaisi sinua. Tavallisesti juuri ne ihmiset, joihin luotamme eniten, ovat juuri niitä, joiden pettämäksi ajaudumme. Mutta kuinka siitä voi palautua?
Voit yrittää unohtaa, pyyhkiä asian mielestäsi ja pitää itsesi kiireisenä, mutta se ei auta. Saatat yrittää ymmärtää, mutta et voi. Et osaa samaistua, koska et ikinä tekisi samoin. Et itse koskaan loukkaisi ketään samalla tavalla, koska et halua kenenkään kokevan samanlaisia tunteita. Tunnet olosi voimattomaksi ja onnettomaksi, etkä tiedä mitä tehdä.
Tässä 5 muutosta, joita huomasin itsessäni jouduttuani petetyksi ja joita voit odottaa huomaavan myös itsessäsi, jos koskaan koet saman:
Muutut toiseksi ihmiseksi
Jouduttuani petetyksi, en ole enää ollut sama ihminen kuin ennen. En naura niin paljon kuin ennen. Ahdistun, jos minulta kysytään henkilökohtaisuuksia. En pysty puhumaan tunteistani.
Minua hävettää, enkä halua kenenkään tietävän, mitä minulle kävi. En halua kenenkään kuulevan naiiviudestani, heikkoudestani tai siitä, kuinka luotin väärään ihmiseen.
Et uskalla enää rakastaa
Ajatuskin siitä, että antaisin taas sydämeni toiselle, saa minut kauhun partaalle. En uskalla avautua, koska saattaisin joutua jälleen samaan tilanteeseen.
Suojaan sydäntäni ja työnnän ihmiset luotani heti, jos tunnen hiemankin perhosia vatsassani. Tiedän, etten kestäisi sydämeni särkymistä uudelleen.
Unohdat, kuinka luottaa
Kuka todistaisi minulle, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia? Tuntuu vaan liian riskaabelilta hyväksyä kenenkään apua ja antautua rakkaudelle viime kerran jälkeen.
Tunnet itsesi arvottomaksi
Tunnen päivittäin itseni huonoksi. Koen, etten kelpaa tai riitä. Joskus olin itsevarma ja omanarvontuntoinen, mutta nyt siitä ei ole mitään jäljellä.
Tuntuu, että pettäjäni vei minusta kaiken. Hän ei pitänyt minua arvokkaana, ja siksi päätti rikkoa minut. Jos en riittänyt hänelle, miten riittäisin muille?
Ajattelet muista ihmisistä pahinta, mutta et anna kenenkään enää loukata sinua
Ennen uskoin, että meissä kaikissa on jotain hyvää. Uskoin, että rakastamani ihmiset ovat hyviä. Nyt, kun minua on tallottu ja syljetty, en usko enää kenenkään tyhjiä lupauksia.
En ole vihainen tai halua saarnata. Olen vain pettynyt itseeni. En voi kuvitella, että saatoin naiivisti päästää elämääni petollisia ihmisiä ja annoin heille kaikkeni.