Terveellisesti syöminen on tärkeää. Meidän tulisi ravita itseämme hedelmillä, vihanneksilla ja kokojyvällä sen sijaan, että söisimme yliprosessoituja naposteltavia ja mikroaterioita. Mutta joillakin ihmisillä, etenkin heillä, joilla on taipumusta pakkoajatuksiin tai syömishäiriöihin, ”terveellisestä syömisestä” saattaa tulla vaarallinen pakkomielle.
Terveellisen syömisen syömishäiriö
Terveelliseen syömiseen liittyvää fiksaatiota kutsutaan nimellä orthoreksia, syömishäiriö, jossa ihmisellä on pakottava tarve syödä ainoastaan terveellisiä tai puhtaita ruokia. Orthoreksiaa ei ole listattu viralliseksi diagnoosiksi DSM-5 listalla, joten tästä syystä sitä edelleen kutsutaan nimellä ”jokin muu syömiseen liittyvä häiriö”.
Mistä ihminen kärsii orthoreksiassa
Orthoreksiaan ei yleensä liity kehon vääristynyttä mielikuvaa, vaan ainoastaan ihmisen halu ylläpitää hyvää “terveellistä mielikuvaa”, Joann V. Hendelman, Ph.D., sertifioitu syömishäiriöterapeutti ja kliininen johtaja The Alliance for Eating Disorders Awareness kampanjasta, kertoo. ”Siinä on kyse terveenä pysymisestä ja oikeanlaisesta kehon kohtelusta. Kaikki keskittyminen on ruuan laadussa,” Hendelman sanoo. ”Ihmiset, joilla on orthoreksia, kärsivät mielettömästä halusta maksimoida terveytensä, ja he eivät pysty käsittelemään ajatusta siitä, että he eivät saisi syödä puhdasta ruokaa.
On eri asia olla tietoinen siitä mitä syö, kuin sairastaa orthoreksiaa.
Se, että haluat tiedostaa mitä pistät kehoosi ei välttämättä tarkoita, että sinulla on syömishäiriö — kaikki terveysekspertit sanovat, että on tärkeintä, että sinulla on hyvä olo ja elät terveellistä elämää. Mutta heillä, joilla on taipumusta ahdistusoireisiin, syömishäiriöihin tai pakkoajatuksiin, tämä terveellisyyden ’ylitiedostaminen’ saattaa kehittää syömiseen liittyviä rituaaleja, jotka häiritsevät normaalia elämää. Aivan kuten henkilö, jolla on OCD, eli pakko-oireinen häiriö; hän joutuu tekemään tiettyjä rutiineja vain poistuakseen kotoa. Orthoreksiasta kärsivät henkilöt tekevät nämä rituaalit ruuan ympärille.
Oman elämän kontrolli katoaa
”Terveellisestä syömisestä tulee heidän pakko-oireidensa kohde,” Hendelman sanoo. Kontrolloimalla kaikkea sitä, minkä suuhusi pistät, saat itsesi kuvittelemaan, että normaalisti kontrolloimaton ja turvaton maailma tuntuu huomattavasti turvallisemmalta ja kontrolloitavammalta. Mutta ihan kuten mikä tahansa muukin syömishäiriö, annat kaiken vallan ja ohjakset häiriölle. ”He lakkaavat kontrolloimasta omaa elämäänsä, vaikka he luulevat, että heillä on kaikki langat käsissä.”
Syömishäiriö asettaa haasteita
Tämä tarkoittaa, että ulkona syöminen voi olla erittäin haastavaa ja ahdistavaa ihmiselle, joka kärsii orthoreksiasta. ”He eivät voi vain mennä ravintolaan, koska he pelkäävät sitä, mitä ruoka voi heille tehdä”, Hendelman selittää. Hän kuvailee klassista orthoreksikkoa sellaiseksi, joka kysyy tarjoilijalta 20 kysymystä siitä, miten ruuan ainesosat on kasvatettu ja valmistettu, ja hän jopa saattaa tuoda omat eväänsä siltä varalta, ettei ole tyytyväinen. Judy Rifkin, 53, kärsi orthoreksiasta monien muiden syömishäiriöiden lisäksi.
Hän oli sairastunut ollessaan vasta 8-vuotias. Hän kertoo SELF:lle, että ravintolassa käyminen oli hänelle todella hankalaa. “Kanssani ravintolassa käyminen on varmasti ollut aika painajaismaista. Kysyin kysymyksiä jokaisesta pienestäkin asiasta”, hän sanoo.
Orthoreksian yleensä laukaisee terveyteen liittyvä fiksaatio – ja meidän terveyspakkomielteisessä maailmassamme näitä laukaisevia tekijöitä on joka puolella.
Rifkinin häiriintynyt syöminen alkoi alun perin vääristyneestä kehonkuvasta ja toiveesta laihtua, mutta hän kertoo, että häiriö muuttui orthoreksiaksi myöhemmin elämässä, kun hän alkoi pelätä, että hän alkaa muistuttaa äitiään. Hänen äitinsä sairasti anoreksiaa, johon hän valitettavasti myös menehtyi. “En halunnut missään tapauksessa olla kuin äitini. Halusin niin kovasti olla terve, että siitä tuli minulle pakkomielteistä”, hän sanoo.
Hän söi ainoastaan orgaanista ruokaa, hän jätti gluteenin, sokerin ja hiilihydraatit pois. Hänellä oli aina naposteltavaa mukana mihin ikinä hän menikin, siltä varalta, jos ei tarjolla ole hänelle tarpeeksi terveellistä ruokaa.
Mikä ruokkii pakkomielteitä
Hendelman sanoo, että pelko saattaa ruokkia pakkomiellettä. Sen saattaa laukaista pelottava diagnoosi, joka saa ihmisen miettimään uudelleen ruokavaliotaan, tai sen voi myös laukaista artikkelit, joissa puhutaan kuinka ruoka X voi parantaa taudin Y. “Orthoreksikot usein ottavat netistä lukemansa asiat absoluuttisina totuuksina, ilman, että he tutkivat lähteitä. He uskovat näitä täysin mustavalkoisesti”, Hendelman selittää. Ajattele, jos joutuisit luomaan uuden säännön ruokavalioosi joka kerta, kun artikkeli alkaa sanoin “Uusi tutkimus osoittaa…” Se voi olla musertavaa.
Mustavalkoiset totuudet
Viimeiseksi Hendelman nostaa esille nuoret; hän on nähnyt jopa nuorten lapsien asettavan itselleen tiukkoja rajoja siitä, mikä on terveellistä, perustuen siihen mitä heidän vanhemmat ovat heille opettaneet. ”Heistä on tullut täysin mustavalkoisia siihen, mitä he saavat ja mitä eivät saa syödä. Tämä käytös saattaa kehittyä orthoreksiaksi myöhemmällä iällä”. Rifkinin tytär, Rachel, 24, on myös kärsinyt orthoreksiasta bulimian ja ahmimishäiriön lisäksi.
Hän kertoo, että hänen äitinsä säännöt porautuivat hänen alitajuntaansa lapsena. Lukiossa hän sanoi tutustuneensa uuteen ruokavalioon sekä hankkineensa kunto-DVD:n, jossa esiteltiin puhtaiden ja luonnollisten ruokien ruokavalio, ja kehotettiin hankkiutumaan eroon prosessoidusta ruuasta. ”Ajattelin, että kyllä, tämä on se, miten minun tulisi syödä”.
Ja koska yhteiskunta painottaa terveellistä syömistä, orthoreksiasta kärsivät voivat avoimesti puhua pakkomielteisistä tavoistaan (ja voivat jopa ylistää siitä itseään).
Orthoreksiaan liittyviä tutkimuksia ei juurikaan ole, mutta se pohja on ahdistuneisuus ja/tai masennus, ihan samalla tavoin, kuin muissakin syömishäiriöissä – tästä syystä ne usein menevät käsi kädessä anoreksian, bulimian tai ahmimishäiriön kanssa. ”Jos henkilöllä, jolle kehittyy orthoreksia, on perinnöllinen taipumus syömishäiriöön, ja heidän painonsa putoaa ’puhtaan’ syömisen vuoksi, heille saattaa kehittyä anoreksia tai bulimia.
Tällöin kyseessä ei ole enää pakkomielle terveelliseen syömiseen, vaan heillä on myös vääristynyt kehonkuva sen lisäksi, että he syövät täysin mustavalkoisesti”, Hendelman selittää.
Rachelin orthoreksia on yhteydessä bulimiaan. Hän sanoo, että kaikki mitä hän ahmi ja oksensi, oli silti terveellistä ruokaa: “Saatoin ahmia parsaa ja oksentaa kaiken samoin tein pihalle.”
Orthoreksikoiden poikkeava käytös
Kun normaalisti syömishäiriöstä kärsivät henkilöt yrittävät piilottaa tapansa muilta, orthoreksikot ovat yleensä erittäin avoimia – he myös yleensä saavat helposti tukea päätöksestään syödä terveellisesti. ”Kuka muka tulee sanomaan, että sinun ei tulisi syödä terveellisesti eikä pitää huolta kropastasi? Potentiaali on huomattavasti suurempi, sillä nyt siitä saa huomiota”, Hendelman selittää. Ja he, jotka tästä kärsivät, ovat ensimmäisenä kertomassa kuinka paljon he tietävät terveellisestä syömisestä, ja kuinka ylpeitä he ovat tavoistaan.
Kun normaali on epänormaali
”Olin niin hyvä puhumaan ruokien terveysvaikutuksista, että se ei koskaan tuntunut mitenkään ongelmalta”, Rachel selittää. ”Olin normaalin kokoinen – en koskaan näyttänyt ylipainoiselta tai alipainoiselta. Kukaan ei koskaan kyseenalaistanut asiaa tai katsonut minua mitenkään kummallisesti.”
Noin 7-8 vuotta sitten Judy sai apua ahdistukseen ja masennukseensa, ja samalla myös syömishäiriöönsä. Vaikka hän onkin nykyisin terve, sekä psyykkisesti entä fyysisesti, hän myöntää joutuvansa toisinaan silti komentaa itseään, ettei keskittyisi liikaa ruuan laatuun. ”Joskus mieleni lähtee vaeltamaan, enkä tule siitä pääsemään eroon, mutta pystyn kyllä pysäyttämään itseni ennen kuin homma menee liian pitkälle.” Hän lukee etiketit ja valitsee ruuat sen perusteella, missä on terveellisimmät ainesosat, mutta hän sanoo, että pystyy nykyään näkemään myös milloin hänen tarkkaavaisuutensa menee yli rajan.
Ruoka ja terve ajattelu
Rachel on nykyisin parantunut melko hyvin saatuaan hoitoa syömishäiriöönsä. “Lähestyn ruokaa nykyisin eri tavoin kuin ennen, yritän nykyisin enemmän seurata ajatusta ajatuksellisesta syömisestä, jossa syön, mitä haluan, mutta ajattelen myös sitä, mitä kehoni tarvitsee”, hän sanoo. ”Ruoka ei ole ensimmäinen ajatus mielessäni, ja osaan ajatella normaaleja asioita – kuten miesystävän puutetta”.
LUE LISÄÄ: TERVEYS JA HYVINVOINTI UUTISIA
Lähde: Self.com
Artikkelikuva: Pixabay
Sisältökuva 1: Pixabay
Sisältökuva 2: Pixabay