Kun olin pieni, oli minulla tapana piiloutua pitkiksi ajoiksi huoneeni suojaan perhejuhlien aikana. Äitini usein tuomitsikin minut antisosiaaliseksi.
Vaikka nykyään rakastankin juhlimista, poikkean välillä vessaan rauhoittumaan ja vetämään henkeä. En myöskään ikinä suunnittele yli päivän mittaisia reissuja tai illanviettoja, sillä en kestäisi niin pitkää aikaa muiden ihmisten seurassa.
Olenkin aina ajatellut olevani hieman outo.
Ajatukseni kuitenkin muuttuivat, kun huomasin nyökkäileväni lukiessani artikkelia, joka käsitteli “introverttien krapulaa”.
Artikkelissa kirjailija ja tutkija Shawna Carter kirjoittaa seuraavaa:
“Introverteilla on rajallinen määrä energiaa käytettävissään sosiaalisiin tilanteisiin verrattuna ekstrovertteihin. Kun nämä energiavarastot loppuvat, introvertit siirtyvät vaiheesta ”olen ihan okei” vaiheeseen ”en todellakaan ole okei”. Introvertin krapula onkin yksinkertaisesti kuvailtuna liiasta sosiaalisesta kanssakäymisestä johtuva sisäänpäin vetäytyminen.”
Introvertin krapulalle on löydetty myös tieteellisiä selityksiä.
Erään tutkimuksen mukaan introverteilla on jo valmiiksi runsaasti hermostollista aktiivisuutta heidän aivoissaan, minkä takia he ovat erittäin herkkiä ulkoisille ärsykkeille. Ekstroverteillä asia on juuri päinvastoin. Tästä syystä introvertit voivat tuntea itsensä ylistimuloiduiksi. Tällöin syntyy myös tarve kuoreen vetäytymiselle.
Herkät ihmiset kärsivät myös todennäköisemmin hermostuneisuudesta ja masennuksesta.
Carter opastaakin, että “ainoa lääke introvertin krapulaan on eristäytyminen.”
Eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä, koska se ei ole millään tavalla outoa.
Lue myös: 7 Introverteille tyypillistä tapaa osoittaa rakkautensa